keskiviikko 22. lokakuuta 2014

"Eternal circle" vai lineaarinen aikakäsitys?

Viimeisellä ilmiö-tunnilla ennen syyslomaa olimme seuraamassa Idän filosofian tuntia. 
Tunnilla puhuttiin Zenistä ja ensimmäisestä portista, eli ajasta.

Listasimme joitakin ajatuksia siitä, mitä aika on;
 on olemassa fysikaalista aikaa, mitattavaa aikaa ja ei-mitattavaa aikaa, aika on erilailla määriteltyä riippuen kulttuurista, se voi olla instrumentti mutta myös liikettä ja rytmiä.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

 On olemassa ainakin kolme erilaista aikakäsitystä.
Meille länsimaalaisille se ainoa oikea on lineaarinen aikakäsitys. Kulttuurimme ja yhteiskuntamme perustuu siihen ajatukseen, että synnymme, elämme ja kuolemme. Kaikella on alku ja loppu. Emme elä hetkessä vaan suuntaamme eteenpäin, kohti loppua. Aina on tavoiteltava jotain parempaa ja tää ajattelutapa näkyy kaikessa ja kaikkialla.

 On olemassa myös orgaaninen aikakäsitys, joka noudattaa aikalailla lineearisuutta.
Ero kuitenkin on siinä, että elämä alkaa lapsuudesta ja sen laatu lähtee nousemaan nuoruuden aikana, tavoittaa huippunsa aikuisuudessa ja lähtee sitten laskuun kohti vanhuutta ja kuolemaa.
Se kuvaa siis ihmisen elämää.
Tätä voisi ajatella kasvuprosessina ja sitä voi myös ajatella historian tapahtumina.
Esimerkiksi Antiikin Rooma nousi tyhjästä, eli kukoistus kauttaan ja lopulta sortui ja sammui.

Sitten on se lineaarisen aikakäsityksen vastakohta, syklinen aikakäsitys, ns. Eternal circle.
Sillä ei ole alkua eikä loppua ja se toistaa itseään, mutta siitä voi myös vapautua (Nirvana).
Syklinen aikakäsitys liittyy myös zeniin (vapautumisen tie).
Taolaisuudessa jokainen hetki on ikuisuus, aikaa ei ole ollenkaan mutta toisaalta sitä on loputtomasti.
Molempia yhtäaikaisesti.
Voidaan myös ajatella että vuodenaikoja on viisi; syksyn, talven, kevään ja kesän lisäksi vapautuminen voi olla vuodenaika.

On hämmentävää, kun huomaa kuinka rajoittunut oma aikakäsitys on. Kuinka länsimaalainen lineaarisuus näkyy melkein kaikessa mitä teen, mitä ajattelen.
Koko lukion ajan meitä on valmisteltu tuleviin YO-kirjoituksiin, ja pitäisi myös tottakai valmistautua seuraavan opiskelupaikankin hakemiseen. Täytyy koko ajan miettiä tulevaa.
Miksemme voi elää hetkessä? Tyytyä siihen mitä meillä on eikä vain paremman ja paremman tavoitteluun. Olen varma siitä, että olisin paljon onnellisempi ja vähemmän stressaantunut, jos saisin edes hetkeksi pysähtyä eikä kukaan olisi käskemässä katsomaan tulevaisuuteen ja tekemään sitä ja tätä jotta saavuttaisi jotain -tulevaisuudessa.

Olin viikko sitten lapsenvahtina ja katsellessamme Pikku Kakkosta sieltä tuli sattumalta ohjelma, jossa  pieni tyttö pohti, mitä aika on.
 Hän oli ihan kauhuissaan kun yksi hänen ystävistään kertoi, että aikaa täytyy yrittää säästää.
 Sitten tyttö alkoi laskea kuinka paljon mihinkin asiaan menee aikaa ja tuijotti vain juuri saamaansa rannekelloa. Mutta tottahan se on, elämästä tulee paljon vaikeampaa kun täytyy miettiä mihin aikaan herään että ehdin aamulla kouluun tai monelta juna lähtee,
 myöhästynkö vai ehdinkö ajoissa.
Kaikki on aikataulutettua ja jos myöhästyy aikataulustaan,
 leimataan huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi.
 Painostus ajan säästämiseen lisää stressiä ja ahdistaa. Mutta sellainen yhteiskuntamme on.

Minulle heräsi ajatus,
että ehkä syklinen aikakäsitys olisi nykypäivän ihmiselle terveellisempi vaihtoehto; ei tarvitsisi huolehtia tulevasta ja voisi tyytyä siihen mitä on ja elää hetkessä, pysähtyä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Aika ilmiönä

Niin siinä sitten kävi, että päädyin ilmiö-kurssille uudelleen. 
Tänä vuonna aiheena on aika, joka on todella laaja käsite ja siksi sitä onkin rajattu aikaan tästä hetkestä 100 vuotta taaksepäin ja 100 vuotta eteenpäin.

Tää ensimmäisen postauksen kirjottaminen on aina yhtä kamalaa,varsinkin nyt kun ei oikeastaan tehty ensimmäisellä tunnilla mitään erikoista. Muiden ideat lopputöistä vaikutti ainakin mielenkiintoisilta ja syysloman jälkeen on tiedossa teatteriretki;
 mennään katsomaan Luolasto :)

Vielä ei ole minkäänlaista ideaa edes lopputyön aiheesta,
mutta luultavimmin tehdään se yhdessä Ellan ja Liisan kanssa.
Aika on laajuutensa lisäksi myös todella mielenkiintoinen aihe
 ja odotan innolla mitä kaikkea saamme ilmiön tunneilla oppia. 

Blogin nimi on nyt toistaiseksi Musen biisistä napattu "Time is running out" koska en keksinyt mitään parempaakaan vielä tässä vaiheessa... :D

Joka tapauksessa odotan innolla mitä tää kurssi tuo mukanaan 
ja toivon että olis vähintäänkin yhtä kivaa kuin viime vuonna.
Lisää materiaalia on tulossa sitten kun ilmiön tunnit alkavat kunnolla.